Tandemkaveri

Tajusin joskus kesällä, että minunhan kannattaisi löytää itselleni tandemkaveri, jonka kanssa voisin puhua saksaa (ja joka vuorostaan voi harjoitella suomea/ruotsia kanssani). Ajattelin jo, että minun pitää soluttautua yliopistolle ja leikkiä vaihto-oppilasta. Sitten ilmeni, että tandemvaihdolle on ihan oma saksankielinen sivusto. Natürlich! Onnekseni joku nimittäin kysyi Suomalaiset Berliinissä -Facebookryhmässä, mistä tandemkaverin voisi löytää.

Sain muutamia yhteydenottoja ja yritin itsekin olla yhteydessä muutamaan henkilöön, mutta lopulta tapasin Steffin. Hän on minua tasan kuusi vuotta vanhempi – meillä on siis sama syntymäpäivä. Aika hassua!

Hän oli viime vuonna ollut Helsingissä ja ihastunut Helsinkiin ja suomalaisiin niin paljon, että haluaa nyt oppia suomea (eli tyypillinen saksalainen). Kun sanoin tuntevani paljon suomea opiskelevia saksalaisia meidän ohitsemme käveli saksalainen mies, joka tokaisi siihen ”hyvää päivää”. Toinen elävä todiste saksalaisten Suomihulluudesta.

Steffi käy kerran viikossa alkeiskurssilla, ja minä autan häntä lähinnä läksyjen kanssa. Suomen kielioppisäännöt ei kuitenkaan ole ihan hallussa… Mutta on hassua, miten paljon joutuu miettimään kaikkea, kun yrittää auttaa toista oman äidinkielensä kanssa.

Olemme tavanneet monta kertaa nyt syksyn mittaan ja hän on ehkä ensimmäinen saksalainen ystäväni täällä. Myös hän tekee freehommia, joten tapaamme yleensä kahvilassa, jossa on wifi (yllättävän harvinaista muuten!) ja puhumme ensin saksaa/minä autan Steffin läksyjen kanssa, ja sen jälkeen teemme molemmat omia töitämme. Tämä on kivaa vaihtelua minulle, koska useimmiten teen kuitenkin töitä yksin kotona. Olen paljon tehokkaampi, kun vastapäätä istuu joku, joka myös tekee töitä.

Viihdymme hyvin yhdessä ja olen niin iloinen, että löysimme toisemme. Olemme käyneet tanssimassa salsaa, joulumarkkinoilla ja huomenna vietämme suomalais/saksalais-pikkujoulut Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Onneksi löysin Steffin!