Saksalainen byrokratia, osa 673

Kun muuttaa Saksaan tai muuttaa asunnosta toiseen pitää käydä Bürgeramtissa. Kirjoitin viimevuotisesta kokemuksesta täällä, ja tämän vuoden kokemus ei paljoa poikennut aikaisemmasta. Olin varannut ajan netistä ja saavuimme paikalle muutamaa minuuttia ennen varaamaamme aikaa. Siirryimme kiltisti toiseen kerrokseen (eli saksalaisittain ensimmäiseen) odottelemaan tähän ihanan piristävään huoneeseen.

bürgeramt

Odottelimme reilun vartin ennen kuin varausnumeromme ilmestyi televisioruudulle. Sinä aikana pystyimme toiselta ruudulta seuraamaan uutisia, "ajatuksia herättäviä" mietelauseita ja enemmän tai vähemmän tökeröitä mainoksia.

Siirryimme vuorollamme takaisin ensimmäiseen kerroksen, eli erdgeschossiin. Huoneessa numero yksi meitä odotti tympeän oloinen nainen.

”Frau von Kügelgen, olette tekemässä muuttoilmoitusta?” ”Joo, meitä olisi siis kaksi…” ”Oletteko te naimisissa?” ”Ei…” ”Minulla ei ole aikaa kuin yhdelle!”

Nainen näpytteli jotain tietokoneelle ja parin minuutin päästä sain uuden leimatun paperilapun, jonka avulla voin todistaa olemassaoloani Berliinissä. Yritin pyytää naista kiltisti rekisteröimään myös Jonin muuton, eihän minun rekisteröintini kestänyt kuin muutaman minuutin. Virkailija pudisteli päätään, ei edes katsonut minua silmiin ja sanoi, ettei se missään nimessä käy. Mutta jos olisimme olleet naimisissa asia olisi ilmeisesti hoitunut. Ihmettelen edelleenkin tätä.

Suuntasimme pettyneinä ulos ja Jon joutui varaamaan uuden ajan. Saksalainen byrokratia on kyllä yksi asia, jota en tule kaipaamaan. Onneksi lohdutimme itseämme syömällä hyvää vietnamilaista ruokaa. Sitä taas tulen kaipaamaan.