Urheilusta, faneista ja lauluista

Ensimmäisiä (penkki)urheilumuistojani Saksasta ovat jääkiekko-ottelu Essenissä ja jalkapallon MM-finaali vuodelta 2002. Jääkiekko-ottelussa kaikki seisoivat katsomossa (ei ollut istumapaikkoja), joivat olutta, lauloivat ja mylvivät, vaikka suomalaisen silmissä kentällä pelattava peli ainoastaan etäisesti muistutti jääkiekkoa. Mutta pelin tasolla ei ollut mitään merkitystä. Fanit olivat paikalla, he huusivat ja iloitsivat. Oli hyvä fiilis. Toinen muisto on siis MM-finaalista 2002 – Saksa vastaan Brasilia. Katsoin ottelun pienessä Kneipessa (kapakassa) Essenissä, ja löin vetoa saksalaisen kanssa, että Brasilia voittaa. Ja niinhän siinä sitten kävikin, mutta en kyllä koskaan saanut vedosta voitettuja rahoja. Suomalaisena jääkiekkofanina olin tottunut näkemään oman maan häviöt televisiosta, ja luulin että saksalaiset olisivat menneet koteihinsa murjottamaan, mutta niin ei todellakaan käynyt.

Matsin loputtua 2-0 Brasilialle saksalaiset ottivat autonsa, ja lähtivät ajamaan ympäri Esseniä. Koko keskusta oli ihan jumissa liikenteestä. Töötättiin ahkerasti, ikkunoista liehuivat Saksan liput ja kukaan ei vaikuttanut edes harmistuneelta. Olihan saksa voittanut hopeaa!

Nyt kevään aikana olemme käyneet ahkerasti katsomassa jalkapalloa ja muutakin urheilua. Kerta toisensa jälkeen hämmästelen katsomoiden fiilistä. Pidetään ääntä, juodaan kaljaa, lauletaan ja huudetaan. Joskus tietysti vähän kahakoidaankin (varsinkin FC Unionin peleissä), mutta useimmiten ihmisten kannustavat iloisina omaa joukkuettansa sydämiensä pohjalta.

2014-04-11 20.00.15 Innokas fani Unionin pelissä.

Käsipalloilijana olen kokenut hienoimmat hetket Max-Schmeling-Hallessa. Näimme sattumalta yhden käsispelin maaliskuun lopussa, ja siellä mainostettiin EHF Cupin Final Four -turnausta, joka järjestettäisiin Berliinissä nyt toukokuussa. Jo siinä ensimmäisessä pelissä oli mahtava fiilis, mutta voitteko kuvitella lähes 10 000 katsojaa käsipallomatsissa? Oli ihan huikea fiilis EHF Cupin turnauksessa. Yritin vähän saada fiilistä tallennettua videomuodossa, ehkä videoni selittää asian paremmin.

[vimeo 96487379 w=500 h=281]

EHF Cup Final Four Berlin 2014. from Michaela von Kügelgen on Vimeo.

Tulevana viikonloppuna on vielä hurjempaa käsipallofiilistä luvassa. Olen nimittäin menossa vapaaehtoisena Kölniin käsipallon Champions League Final Four -turnaukseen. Kölnin Lanxess Areenaan mahtuu 20 000 katsojaa. Siis viisi kertaa enemmän kuin Suomessa on käsipallonpelaajia! Voin vain kuvitella, minkälainen tunnelma siellä tulee olemaan!

Hauskin urheilumuisto on kuitenkin Malagasta, jossa katsomo yhtäkkiä rupesi laulamaan Peppi Pitkätossu -laulua samaan aikaan pomppien. Olen sen jälkeen googlannut, ja yrittänyt selvittää laulun alkuperää jalkapallopeleissä. Ilmeisesti laulua lauletaan monessa saksalaisessa katsomossa, ja nyt seurojen fanit kiistelevät siitä kuka lauloi sitä ensimmäisenä, hehe. En löytänyt hyvää videota Malagasta, mutta Frankfurtin fanit saavat näyttää mallia (23 sekunnin kohdalla alkaa tapahtua):

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=btGAEg55NT8]

 

Miksi Suomessa harvoin on näin hyvä fiilis katsomoissa? Tarvitsemme lisää iloisuutta, lauluja ja kannustushuutoja! Mutta ensinnäkin tarvitsemme lisää porukkaa katsomoihin.